2019-12-05T23:27:06+02:00 Blog Integration Feed Generator https://tuitun.vuodatus.net/ Tuitun https://tuitun.vuodatus.net/

Vuoden vaihteessa pelasimme roolipeliä, jonka aikana tämä ystävä sitten suhtautui minuun hyvin vihamielisesti tehden minun vuodenvaihteesta jokseenkin kurjaa ja epämukavaa ja kahdesti halusin lähteä sieltä itkien kotiin. En ollut ainoa, joka tämän huomasi, sillä rakkaani huomasi sen kyllä myös. Hän ajoikin kotiin, sillä annoimme ystävillemme kyydin ja tämä yksi oli siellä mukana ja minä (jos siis olisin ajanut) olisin varmasti heittänyt hänet pihalle autosta. No, rakkaani ja tämä ystävä ovat sitten käyneet keskustelua, jossa tämä ystävä on varmasti ensimmäistä kertaa elämässään myöntänyt tehneensä virheen (yksityisesti minulle ja rakkaalleni), vedottuaan ensin useassa postissa ihan kaikkiin, ettei hänen sitä tarvitsisi myöntää ("minähän tein kaiken oikein"). Siihen virheen myöntöönkin päästiin vasta siinä vaiheessa, kun hän oli yrittänyt saada minut puolelleen rakastani vastaan ja sen jälkeen syyllistää meitä molempia siitä, kun häntä näin kiusaamme (olin siis hiljaa keskustelussa). Lopulta hän pyysi anteeksi.

Ehkä minun olisi pitänyt antaa anteeksi ja vain antaa olla. Sietää alentuvaisuutta, ulos sulkemista ja satunnaista vihamielisyyttä. En kuitenkaan kyennyt. Rakkaani kehoitti minua olemaan rehellinen, joten olin ja kerroin avoimesti, mutta niin ystävällisesti kuin kykenin, mielipiteeni tilanteesta. Sanoin olevani myös pahoillani siitä, että se häntä loukkaa.

Hän ei ole vastannut. No, hän saattaa tosin vielä nukkua. Mutta aina katsoessani sähköpostia minulla on sellainen vatsaa vääntävä, kriisiä odottava, ahdistava olo, joka tuntuu tehokkaasti estävän kaiken näköisen työnteon. Lisäksi on kovin särkyinen ja huono olo. En selvinnyt tänään työpaikalle. Yliopistossa se on joskus anteeksi annettavissa, jos tekee töitä ahkerasti kotona. Kuitenkin nyt tuntuu siltä, että haluan takaisin apurahalle, jolloin ei ole kaiken lisäksi syyllisyyttä kykenemättömyydestä olla täydellinen työntekijä. Vihaan ihmissuhdekriisejä.
]]>

2007-01-03T10:33:00+02:00 2019-12-05T23:26:55+02:00 https://tuitun.vuodatus.net/lue/2007/01/tormays-ystavan-kanssa Tuitun https://tuitun.vuodatus.net/

Kärsin varsin vaikeasta migreenistä, jota en alussa maininnut, kun se oli hoidossa merkittävällä määrällä lääkkeitä. Sitten yhtä lääkettä hieman vähennettiin joululomalla ja välittömästi olin monen päivän migreeniputkessa.
Mietin sitten eilen ajaessamme jälleen kotiin lomanvietosta, että: 1. jotta voisin hankkia lapsia, tulisi minun luopua kaikesta lääkityksestä ennen raskaaksi tuloa; 2. raskaus helpottaa usein migreeniä, mutta vasta siinä vaiheessa, kun on raskaana; 3. Se ei kuitenkaan helpota niskakipua, joka sekin on minulla melkoinen ja lääkityksen alla oleva asia; 4. en tällä hetkellä selviä ilman lääkkeitä enkä suoraan sanoen näe tilannetta, jossa tämä muuttuisi tulevaisuudessakaan. 5. Jos tulisin vahingossa raskaaksi, en tiedä, voisinko lasta pitää, sillä tämä lääkitys todennäköisesti vahingoittaisi sitä niin pahasti, ettei hän olisi elinkelvollinen (siis oikeasti eikä siis minun mielestäni vain) tai sitten todennäköisesti raskaus menisi itsestään kesken. Lopputulos = en voi saada lapsia. (enkä myöskään ole koskaan katsonut itseäni mitenkään sopivaksi adoptioäidiksi)
Jotenkin olisi kuvitellut, että tämä tieto olisi helpompi kantaa, kun ei hirveästi lapsista pidä. Kuitenkin olen koko elämäni aina ajatellut, että lapsia hankkisin ja saisin kokea sen, mitä äitini kuvaa elämän upeimmaksi asiaksi. En ole myöskään koskaan epäillyt, etteikö se sitä olisi. Yllätyin siis hieman, kun tuntui siltä, että joku iskisi veitsellä sydämeeni, enkä voinut lopettaa itkemistä vähään aikaan. Sitten kotiintulon pakolliset rutiinit pakottivat tähän hetkeen ja rauhoituin. Kuitenkin vieläkin oloni on jokseenkin kamala. Miten voi surra jotain, mitä ei koskaan ollut? Miksi sylini tuntuu niin tyhjältä?
]]>

2006-12-30T07:29:00+02:00 2019-12-05T23:26:57+02:00 https://tuitun.vuodatus.net/lue/2006/12/lapsettomuuden-tuska Tuitun https://tuitun.vuodatus.net/

]]>

2006-12-26T20:10:00+02:00 2019-12-05T23:26:59+02:00 https://tuitun.vuodatus.net/lue/2006/12/rakastunutta-tapaninpaivaa Tuitun https://tuitun.vuodatus.net/

2006-12-26T20:01:00+02:00 2019-12-05T23:27:01+02:00 https://tuitun.vuodatus.net/lue/2006/12/appikriisi-rauennut Tuitun https://tuitun.vuodatus.net/

Yritin puhua asiasta rakkaalleni. Emme kai varsinaisesti riidelleet, vaikka nyt jälkeen päin siltä tuntuukin. Hänellä tosin särki hieman pää ja hän lähti alakertaan katsomaan televisiota ja jäin itse yläkertaan pitämään seuraa nukkuville kissoille, joista musta nukkui ihanasti pää käteni päällä ja harmaa pitkälti vatsani päällä. Rakas ei ymmärrä, miksi sillä olisi mitään väliä, mitä hänen isänsä ajattelee ja jotenkin tuntuu olevan ärtynyt siitä, että kaipaan jotain. Minä en taas ymmärrä, miksei hän voi vain jutella isänsä kanssa ja kysyä tältä, onko tämä onnellinen, rakaskin kuin myönsi, ettei voi varmaksi sanoa, että tämä olisi tyytyväinen. Suoraan sanoen tuntuu niin pahalta, että tekisi mieleni perua koko häät. Itkettää vain. Onneksi on hyvänä syynä kissat, joiden johdosta voin pysyä yläkerrassa eikä tarvitse mennä alakertaan, missä tämä tuleva appi on ja miettiä, miten tähän nyt sitten pitäisi suhtautua.

Apua!
]]>

2006-12-25T16:36:00+02:00 2019-12-05T23:27:04+02:00 https://tuitun.vuodatus.net/lue/2006/12/appiongelmia Tuitun https://tuitun.vuodatus.net/

Ensinnäkin itseni esittely: Olen 27v. naishenkilö. Tällä hetkellä asun erään rakkaan miehen kanssa ja piakkoin (alle 2kk päästä) olemme menossa naimisiin. Meillä asuu myös minun kolme kissaani, joskin taitavat ne nykyisin olla meidän kissoja. Työkseni teen väitöskirjaa ja kaikkia siihen liittyviä asioita. Lisäksi minulla on niskassa hermovaurio, joka hankaloittaa elämääni lähinnä aiheuttamalla vaihtelevan asteisia kiputiloja. Olen myös selvästi ylipainoinen, joskin olenkin laihtunut viime aikoina merkittävästi.

Tämän blogin tarkoituksena on antaa minulle mahdollisuus kirjoittaa ajatuksiani, tuntemuksiani, kokemuksiani jne. avoimesti, rehellisesti ja sensuroimatta. Sen takia en olekaan kertonut kenellekään tuttavalleni, edes rakkaalleni, että olen tätä tekemässä. Tänne saa vapaasti kommentoida, joskin toivon peruskohteliasta tyyliä. Blogin aiheet tulevat todennäköisesti pyörimään työni/sen tekemisen, pari/muiden ihmissuhteiden kiemuroiden, oman vointini ja kissojen kuulumisten ympärillä.

Joten tervetuloa lukemaan Tuitun vuodatusta elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta!
]]>

2006-12-24T23:17:00+02:00 2019-12-05T23:27:06+02:00 https://tuitun.vuodatus.net/lue/2006/12/tervehdys Tuitun https://tuitun.vuodatus.net/